Kuva: CEV.eu
Lentopalloilija Matti Oivasen uraa kunnioitetaan maanantaina Loimaalla ottelussa Hurrikaani-Loimaa – VaLePa.
Teksti: Valtteri Arra
Viime kauteen pelaajauransa päättänyt Matti Oivanen on maanantain kamppailun seuratuin ja juhlituin henkilö. Oivasen tuttu hurrikaanipaita, numero 15, nostetaan Loimaan liikuntahallin kattoon juhlavin menoin. Eikä suotta. Ex-maajoukkuepelaaja on yksi Suomen kautta aikojen menestyneimpiä keskitorjujia. Yli 200 maaottelua, lähes 400 mestaruusliigaottelua ja siihen päälle kuusi SM-hopeaa ja kaksi pronssimitalia kertovat siitä tasosta, jolla huittislaislähtöinen pelaaja operoi 11 liigakauden aikana. Kun pelipaidan jäädytys tapahtuu vielä Hurrikaanin kohdatessa VaLePan, on urheiluromantikoille tarjoilla maanantai- iltana draamaa koko rahan edestä.
Matti ja Mikko, Mikko ja Matti. Yhdessä ja joka paikassa. Veljekset olivat tuttu näky lentopalloparketeilla, mutta tutuksi tulivat myös yleisurheilukentät ja suunnistusmaastot. Yleisurheilussa vahvimmat lajit olivat pituushyppy, kolmiloikka ja korkeushyppy. Lajiskaala ei ole yllätys, koska ponnistusvoima on yksi avaintekijä myös lentopallossa.
– Me osallistuttiin myös suunnistuksessa Jukolan Viestiin, mutta olimme Vammalan suunnistusseuran eri joukkueissa Matin kanssa. Kyllä sekin ihan kivasti meni, velipoika Mikko paljastaa.
Mikon mukaan junnuvuosina veljekset kulkivat samaa junioripolkua ja ensimmäisen kerran tiet erkanivat vasta Mestaruusliigassa.
– Kahden Loimussa vietetyn kauden jälkeen minä lähdin Rovaniemelle ja Matti Pielaveden Sampoon.
Jos maajoukkuetta ei lasketa mukaan, seuraavan kerran veljekset olivat samassa seurassa kaudella 2012-2013 Hurrikaanissa. Mikko tosin vain viiden ottelun ajan ennen siirtymistään Ranskaan.
– Lukiossa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että lentopallosta voisi saada ammatin, Matti Oivanen muistelee.
Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tullut mieleen, että ammattilaisura kestäisi yli kymmenen vuotta ja kuljettaisi Suomen lisäksi Italiaan, Venäjälle, Ranskaan ja Puolaan.
– Jälkeenpäin ajatellen sopimus Piacenzaan ja kivikovaan Italian liigaan oli kova juttu. Piacenza oli tuolloin Italian hallitseva mestari, eikä siellä saanut mitään ilmaiseksi.
– Tavallaan positiivisin yllätys oli Venäjä ja Novgorod. Vaikka se oli kaukana kaikesta, niin olot olivat hyvät, Oivanen kertaa.
Uraltaan Oivanen nostaa valmentajista esille kolme nimeä: Mauro Berruton, Ville Kakon ja Lauri Rantasen.
– Berruto oli kova valmentaja. Hänen aikanaan maajoukkueessa moni pelaaja meni urallaan eteenpäin. Itsekin kehityin maajoukkueessa tuolloin valtavasti.
Oivanen kehuu hurrikaanivalmentajista Rantasta ja Kakkoa.
– Ville ja Lauri olivat enemmän ihmisläheisiä valmentajia. Molemmat ymmärsivät, etten selkävaivojeni takia pysty toteuttamaan kesäharjoittelua aivan tarkalleen. He antoivat minulle vapauden tehdä asioita omalla tyylillä, koska tiesin, mikä sopii minulle parhaiten.
Loimaalla moni oli heittänyt toivonsa Oivasen paluun suhteen roskakoriin, kun keskitorjujaa kutsui kaudeksi 2013-2014 Puolan Olsztyn. Alla oli kuitenkin huippukausi Suomessa, ja pääsy Euroopan lentopallohulluimpaan maahan pelaamaan oli iso harppaus eteenpäin.
– Kausi Puolassa oli urani parhaita aikoja. Siellä ihmiset rakastavat lentopalloa, ja katsomot olivat aina täynnä. Myös kadulla fanit tunnistivat, ja kaikesta tekemisestä näkyi, että lentopallo on kova juttu.
Syystä tai toisesta Oivasen kausi Olsztynissä jäi miehen viimeiseksi ulkomailla. Edessä oli paluu Suomeen ja takaisin Loimaalle.
– Ulkomailta ei tullut Puolan-kauden jälkeen mitään houkuttelevaa tarjousta, joten oli helppo päätös tulla Hurrikaaniin. Loimaalla oli kilpailukykyinen joukkue, ja tiesin aiemmasta, että hommat toimivat ammattimaisesti, Oivanen perustelee päätöstä paluulleen.
Paluusta Loimaalle tulikin lopulta pitempiaikainen visiitti. Mies pelasi uransa viisi viimeistä kautta Loimaalla, nousten paikallisten ihmisten suursuosikiksi.
– Tykkäsin Loimaasta heti, kun saavuin paikkakunnalle. Pitkälti jo siinä vaiheessa tuli selväksi, että urani loppuu Hurrikaanissa. Loimaasta tuli toinen kotikaupunki. Loimaalla ollessamme syntyi Leo-poika, ostettiin vaimon kanssa rivitaloasunto ja muutenkin juurruin saviseudulle.
On melko harvinaista, että suomalaisessa lentopallossa yksittäinen pelaaja saa niin isoa arvostusta, että hänen käyttämänsä pelipaita nostetaan kunniapaikalle pelihallin kattoon. Loimaalla temppu tehdään nyt toisen kerran. Ensimmäinen kunnian saanut pelaaja oli Loimaan Jankon kasvatti Jukka Vehviläinen. Oivasen ja Vehviläisen välillä isoin ero on se, että Oivanen ei ole paljasjalkainen loimaalainen tai Jankon kasvatti. Mutta kosmopoliittina ammattilaisena ura on heitellyt Oivasta niin paljon paikasta toiseen, että kuuden kauden mittainen ura Hurrikaanissa takaa sen, että paidan nostaminen kattoon tapahtuu Loimaalla.
– En oikein osaisi edes kuvitella, missä muualla tämä voisi tapahtua. Tämä tulee olemaan hieno tapahtuma, Oivanen myöntää.
Se on varmaa, että loppiainen vuonna 2020 tulee jäämään Oivasten perheelle, suvulle, ystäville ja loimaalaisille mieleen. Illan ottelussa on vastassa VaLePa, jonka joukkueessa pelaavat velipoika Mikko sekä maajoukkueesta tutut Olli Kunnari ja Mikko Esko. Vaikea kuvitella, että tapahtumasta saisi urheiluromanttisempaa.