Kuva: FIVB
Suomen miesten lentopallomaajoukkueen ja suomalaisen lajikansan on katsottava nyt rohkeasti totuutta silmiin.
Vaikka syitä ja tekosyitä riittää – valmentajan vaihtuminen, muutamien hyvien pelaajien puuttuminen, kesäliigan vaihtoehtokokoonpano – mikään ei vie pois tosiasiaa, että lentopallomaajoukkueen kesä oli tuloksellisesti kammottava pettymys.
Esitysten mollaaminen ja valmentajan pään vaatiminen pölkylle kuitenkin vain pahentavat tilannetta. Nyt jos koska Suomen lentopallomaajoukkue tarvitsee positiivista ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä.
Kehittymiseen kuuluvat taka-askeleet väistämättä. Valmentajan vaihtuminen Tuomas Sammelvuosta Joel Banksiin aiheutti Suomelle sellaisen, tosin kohtuuttoman pitkän.
Joukkueen ulkopuolisten on turha arvailla, millainen kulttuuri ryhmään on kehittymässä Banksin komennossa. Britin ansiolista kertoo hänen osaavan valmentaa. Kesän 14 tappiossa suurimmat ongelmat olivat peliajatuksen toteuttamisessa ja henkisessä kovuudessa.
Menestyksen aineksia
Pahinta oli kokea joukkueen hengettömyys. Sellainen on täysin epätyypillistä Suomen lentopallomaajoukkueelle. Kävi selväksi, ettei joukkueella ollut himoa voittaa. Tappiot otettiin liian kevytmielisesti vastaan. Banks ei pystynyt motivoimaan joukkuetta tarvittavalle mentaaliselle tasolle – toisaalta jokainen pelaaja on viime kädessä itse vastuussa parhaansa tekemisestä ja etenkin itsensä ylittämisestä.
Pelillisesti Suomella on eväät menestykseen. Passari Eemi Tervaportti ja libero Lauri Kerminen kestävät minkä tahansa vertailun, ja keskitorjujan tontille on jopa vaihtoehtojakin. Samuli Kaislasalo kasvaa kansainväliseksi hakkuriksi – tosin myös Olli-Pekka ”Lelu” Ojansivulla ja Urpo Sivulalla on pelipaikalla edelleen annettavaa.
Yleispelaajisto huolestuttaa. Olli Kunnarin, Tuomas Sammelvuon ja Antti Siltalan kaltaiset timantit asettivat aktiivivuosinaan tontille sellaisen standardin, että tämän hetken joukkue kalpenee pahan kerran. Nuoria on Suomen onneksi tyrkyllä. Vielä he ovat kaukana aidosta kansainvälisestä kärkitasosta.
Nuoria pelaajia on tulossa muillekin pelipaikoille. Kukaan ei silti vielä tiedä, tuleeko Fedor Ivanovista, Henrik Porkasta, Aaro Nikulasta, Niko Suihkosesta ja kumppaneista uusia eskoja, kunnareita, oivasia ja parkkaleita. Sitä odotellessa suomalaisen lentopalloyleisön on ehkä pakko kärvistellä pari laihempaa menestysvuotta.
Voittamisen kulttuuria
Sammelvuo teki valmentajana erinomaista työtä. Hänen aikakauttaan on silti turha glorifioida liikaa. Uhkaavat merkit ovat olleet näkyvissä: esimerkiksi viime EM-karsintojen Romania-ottelut olivat suomalaisittain hirveää seurattavaa. Joel Banksin ei tarvitse emuloida Sammelvuon saati tämän edeltäjän Mauro Berruton kaavaa, vaan luotava oma versionsa suomalaisesta, tinkimättömästä, voitonnälkäisestä ja tappiota kavahtavasta lentopalloilusta.
Vaikka tilanne vaikuttaisi kuinka toivottomalta hyvänsä, uusi lentoonlähtö on mahdollinen. Taannoin Suomen jalkapallomaajoukkue tuomittiin pitkän voitottoman putken jälkeen syvimpään helvettiin. Valmentajanvaihdon ja täydellisen tuuletuksen jälkeen joukkue kuitenkin esitti pari vuotta myöhemmin parasta peliään sitten Litmasen ja Hyypiän ajan.
Kaikkein tärkeintä on silti ymmärtää, ettei Lentisäijiä voi rinnastaa mihinkään muuhun suomalaiseen suuren palloilulajin maajoukkueeseen. Joukkue on maassamme täysin erityinen, ainoa, joka on menestynyt globaaleissa palloiluissa pitkällä aikavälillä. Se on vaatinut täydellistä onnistumista niin taktisesti, pelillisesti kuin henkisesti. Pieni mutta aktiivinen fanikunta rakastaa joukkuetta. Jos kaikki tämä ei sytytä rintaan poikkeuksellisen kuumaa voittamisen liekkiä, on peli menetetty.
Pasi Tuominen
Lentopallo.infon perustaja ja päätoimittaja