Kuva: CEV.eu
Nuorennusleikkauksen arvet kirvelevät vielä Suomen miesten lentopallomaajoukkuetta. Lajikansa voi kuitenkin odottaa parempaa huomista hyvin perustein.
Suomen taival lentopallon EM-kisoissa 2023 päättyi maanantaina tappioon Ukrainalle. Ukraina voitti Varnassa pelatun ottelun erin 3-2. Alkulohkossa Suomi voitti Kroatian, mutta hävisi neljälle muulle vastustajalle.
Koska Suomi jää 16 joukkueen pudotuspelien ulkopuolelle, sen EM-kisasijoitus tulee olemaan huonoin ainakin 56 vuoteen. EM-kisoissa 1967 Suomi sijoittui 17:nneksi.
Vuonna 2021 Italia teki nuorennusleikkauksen ja voitti saman tien EM-kultaa. Suomen kaltaisessa maassa vastaavasta on turha uneksia, sillä nyt nähdyt taka-askeleet ovat väistämättömiä. Kaksi vuotta sitten kokeneet pelaajat olivat vielä avainasemassa, kun taas EM-kisat 2023 olivat aidosti nuorennetun Suomen ensimmäiset.
Kun Suomi avasi kisat upealla voitolla Kroatiasta, odotukset nousivat korkealle, ja aivan ansaitusti. Sinivalkoiset pelasivat vielä Bulgariaakin vastaan paikoin loistavaa lentopalloa. Passari Eemi Tervaportti, avauskuusikon ainoa varsinaisesti kokenut pelaaja, hääräsi pelin ytimessä. Nuoret kaverit kuten Luka Marttila (s. 2003), Jiri Hänninen (1998) ja Aleksei Zhbankov (2003) nostattivat hurraahuutoja. Päävalmentaja Joel Banks operoi intensiivisesti, motivoi pelaajiaan ja teki monta onnistunutta pelaajavaihtoa kesken erän.
Suoritusvarmuus ei kuitenkaan pitänyt riittävästi, ja osa tästä menee luonnollisesti kokemattomuuden ja vasta kehittymässä olevan henkisen kovuuden piikkiin. Välillä Banks joutui anelemaan pelaajiltaan lisää energiaa ja aggressiivisuutta, mikä oli huolestuttavaa.
Viiden ottelun EM-rupeama näytti toteen, että Suomella on erittäin potentiaalinen joukkue, joka voi tavoitella hyviä sijoituksia jo seuraavissa kisoissa. Ajatukseen on silti turha tuudittautua. Moni pelaaja taantuu hurjien nuoruusvuosien jälkeen. Loukkaantumiset ja kentän ulkopuoliset haasteet voivat nekin hidastaa kehitystä ratkaisevasti. Potentiaalin muuntaminen voittavaksi pelaamiseksi vaatii intohimoista suhtautumista urheiluun, uhrautumista ja ennen kaikkea tinkimätöntä päivittäistä työtä.
Suomen maajoukkuekausi jatkuu olympiakarsinnoilla. Olympiapaikan saavuttamisesta ei taida olla vaaraa, sillä vastaan tulee maailman huippuja, ja Pariisiin 2024 pääsee vain 12 joukkuetta. Arvokasta kokemusta sen sijaan kertyy, ja pari voittoakin voi matkan varrella tulla.
Vuonna 2025 on sen sijaan vuorossa MM-turnaus. MM-kisoihin kelpuutetaan (pääosin) maailmanlistan mukaan 32 maata. Suomen sijoitus on 25:s, joten toistaiseksi mahdollisuuksia kisoihin on.
Suomen EM-joukkueen yhteenveto
Suomi ei päässyt EM-kisoihin 2023 aivan ihanteellisella joukkueella, koska Antti Ronkainen, Severi Savonsalmi, Miro Leinonen ja Petteri Tyynismaa olivat loukkaantuneina sivussa.
Lisäksi tulevaa odotellessa kannattaa muistaa ainakin seuraavat nimet: Ilja Ivanov, Veikka Lindqvist, William Groffier, Veeti Nikkinen, Santeri Välimaa, Tomi Saarinen ja Nooa Marttila. Heistä kuullaan vielä.
Seuraavassa yhteenveto Suomen EM-joukkueesta 2023.
Passarit
Mikko Eskon pitkän valtakauden jälkeen passipeli on hyvissä käsissä. Tervaportti, 34, ei välttämättä jatka enää kauan maajoukkueessa, mutta bundesliigapassari Fedor Ivanov (s. 2000) on valmis astumaan hyökkäyspelin juonijaksi. ”Feden” pikkuveli Ilja, Välimaa ja Saarinen ovat kiintoisia kirittäjiä.
Hakkurit
Mikko Oivasen, Urpo Sivulan ja Olli-Pekka Ojansivun (aikaisemmista sankareista puhumattakaan) perinteen huipputasoisia jatkajia ei ole juuri nyt näköpiirissä. Joonas Jokela, Samuli Kaislasalo ja Aaro Nikula ovat kaikki hyviä hakkureita, mutta Suomi tarvitsee loistavan.
Jokela sai EM-kisoissa eniten vastuuta, Kaislasalo tuurasi ajoittain. Nikulan näyttöpaikat jäivät yllättävän vähäisiksi.
Keskitorjujat
Verkon keskustassa Suomi ylitti odotukset. Zhbankov napsi upeita torjuntoja ja hätyytteli torjuntapistetilaston kärkipaikkoja. Myös Miika Haapaniemellä (s. 2004) oli monta hyvää hetkeä. Ilman loukkaantumisia tämä kaksikko ei olisi välttämättä saanut kuusikkopaikkoja.
Kolmas keskitorjuja, Nuutti Niinivaara, seurasi ottelut lähinnä vaihdosta.
Yleispelaajat
Vuosi sitten Italian liigaan siirtynyt Luka Marttila nousi Suomen ilmiöksi. Hänen kehityskaarensa parin viime vuoden aikana on poikkeuksellinen, ja jos kaikki menee hyvin, 197-senttisestä urheilijasta Suomi saa ykkösyleispelaajan moneksi vuodeksi.
Sähäkkä Jiri Hänninen on vahva ehdokas avauskuusikkoon jatkossakin. Hänninen paukuttaa tiukkoja aloitussyöttöjä, nostaa hyvin ja iskee tulisesti. Mielenkiintoinen kausi luvassa kovatasoisessa Berlin RV:ssä.
Niko Suihkonen aloitti kisat kuusikossa, mutta muutamista vahvoista vaiheista huolimatta esitys ei ollut erityisen vakuuttava. Kun vielä Ronkainen kuntoutuu, Suihkosella on kuusikkopaikka tiukassa.
Sakari Mäkinen jäi sivurooliin. Hän käyränsä näyttää väärään suuntaan juuri nyt, mutta ehkä tuleva kausi Alankomaiden liigassa auttaa taitavan yleispelaajan löytämään uuden vaihteen?
Liberot
Lauri Kermisen maajoukkueura saattaa olla ohi, mutta Voitto Köykkä (s. 1999) on ottanut tontin haltuun. Ikitaistelija nostaa aloituksia hyvin ja esittää huimia kenttäpuolustuksia. Samaa vuosikertaa oleva Niklas Breilin odottaa vielä tilaisuuttaan.